FIN TVA & VPVA Häämörin Sirkustrapetsi

KNU ‘Neccu’

Elämäni koira

remy_ja_nefer1
FIN 13018/96, 21.12.1995 – 16.10.2004
i. FIN KVA & JVA & MVA, S MVA Trewater Macoy, “Jokeri”
e. FIN MVA Kultatuulen Marie Brizard, “Marli”
Kasvattaja Marja-Lea ja Pirkko Visasalo, Mynämäki
Omistaja Sari Myllyviita, Paimio

lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät terveet

AGILITY III-luokka Auran Nuuskujen ja GR Vuoden Agility-tulokas 1998, Auran Nuuskujen Vuoden Agilitykoira 1999, 2000, 2001, 2002
NOME 2*ALO 1 Auran Nuuskujen Vuoden NOME-alokas 1998
NÄY serti useita SA, ERI ja PU sijoituksia, ROP vet
MEJÄ AVO3  
TOKO TVA Auran Nuuskujen Vuoden TOKO-tulokas 1999, GR TOKO-mestari 2001, Auran Nuuskujen Vuoden TOKO-koira 2002, 2003
VEPE VPVA Auran Nuuskujen Vuoden VEPE-koira 2002

Hyväksytty GR luonnetesti
Palkittu Auran Nuuskut ry:n Vuoden koirana 2002 ja 2003

Linkki tietokantaan: Klikkaa!

Sukutaulu

FIN MVA KVA JVA,S MVA
Trewater Macoy
Muskan Most Likely Golcrest Game of Chance
Muskan Miss Elite
GB Sh Ch
Sandusky Khamsin at Trewater
Linchael Conspiracy of Chevanne
Sansue Golden Gloria of Sandusky
FIN MVA
Kultatuulen Marie Brizard
FIN MVA Linchael Ravel Camrose Fabius Tarquin
Linchael Chantilly
Waterloo’s Kiss Me Quick Waterloo’s Yankee S O S
Ulveplassens Honey Flower

Pennut

s. 8.6.2003 emänä FIN37297/00 BITTERBLUE IPPAROLINDA ‘IPPA’

FIN31522/03 U FIN VPVA BITTERBLUE KHAOS ‘Nefer’
FIN31524/03 N BITTERBLUE KALLIOPE
FIN31525/03 N BITTERBLUE KALYPSO
FIN31523/03 N BITTERBLUE KAROLINA
FIN31526/03 N BITTERBLUE KASSANDRA
FIN31527/03 N BITTERBLUE KASSIOPEIA
FIN31528/03 N BITTERBLUE KLEOPATRA
FIN31529/03 N BITTERBLUE KORINNA

s. 11.6.2002 emänä FIN25377/99 FIN MVA SKYPIPER’S POSEIDON ‘EMMA’

FIN29705/02 U KOTIPIHLAJAN JÖRÖ ‘Arttu’
FIN29706/02 U KOTIPIHLAJAN VILKAS ‘Saku’
FIN29708/02 N KOTIPIHLAJAN LYSTIKÄS ‘Fani’
FIN29707/02 N KOTIPIHLAJAN NUHANENÄ ‘Hertta’
FIN29710/02 N KOTIPIHLAJAN UNELIAS ‘Sheri’
FIN29709/02 N KOTIPIHLAJAN VIISAS ‘Viivi’

s. 30.5.2000 emänä FIN19935/95 WIIKAR’S BLOOMING ROSE ‘ROOSA’

FIN27082/00 U SANDYTIMES EAGER EMERSON ‘Leevi’
FIN27083/00 U SANDYTIMES ELATED ERNANI ‘Jesse’
FIN27087/00 U SANDYTIMES ELEGANT ELSTON ‘Eppu’
FIN27084/00 U SANDYTIMES ENDEARING ERICO ‘Tahvo’
FIN27085/00 U SANDYTIMES ENTICING ERIVAN ‘Eetu’
FIN27086/00 U SANDYTIMES ESOTERIC EPIONE ‘Elmo’


Teini-ikäisestä asti olin haaveillut omasta kultaisesta noutajasta, ja 1996 tuo haave vihdoin toteutui; Neccu tuli ja valloitti sydämeni. 8 vuotta Neccu oli paras ystäväni ja vapaa-aikani täyttäjä. Pentua hakiessa oli tarkoitus ottaa tumman värinen narttu, jotta varmasti pärjäisin kokemattomana koiran omistajana. Pentueesta ei kuitenkaan ollut vapaana yhtään narttua, mutta Pirkko suositteli urosta, jotta voisi harrastaa ja eivät nuo juoksuajat häiritsisi elämää. Marja-Lea yhtyi kuoroon ja vakuutti että varmasti pärjään myös uroksen kanssa. Pentueessa oli jäljellä yksi uros, joka oli varattu rekikoiraksi. Marja-Lea halusi kuitenkin tuon kevyemmän uroksen mieluimmin kotikoiraksi, ja myi sen sitten minulle hiukan halvemmalla, kun ei siitä pienipäisenä oikein voinut luvata tulevan mitään serti-voittajaa. Ilman mitään odotuksia aloitimme yhteiselon ja sovimme, että tehdään kaikkea mikä kivalta tuntuu ja vain niin kauan kun se on kivaa.

Alkuvuodet opiskeltiin vain perusasioita ja varsinainen rumba alkoi kun kävimme röntgenissä ja lääkäri sanoi, että hyvät lonkat ovat, antaa palaa vaan. Ensimmäiseksi aloitimme agilityn harjoittelun, ja sehän vasta hauskaa olikin. Kisailu aloitettiin keväällä 1998 muutamalla hyllyllä. Kisaura jatkui tasaisena hyllyjen ja mukavien tulosten keräämisenä, ja pääsimme lopulta vuonna 2001 eliittiin eli III luokaan. Oikean tassun varpaan loukkaantuminen ja siitä syntynyt nivelrikko lopetti kisauran, mutta loppuun asti Neccu oli mukana agilityharjoituksissa pitämässä hauskaa hyppien vain matalia esteitä. Paras tulos oli viimeisenä kisakesänä 0-rata III-luokassa sijoituksella 4., joka sinänsä on saavutus nopeiden bortsujen seurassa.

Kasvattaja houkutteli meidät aikoinaan pentutreffeille ja siellä olikin mukana riistaa. Neccu otti epäröimättä kaikenlaiset linnut suuhunsa ja kiikutti ylpeänä minulle. No, taipumuskokeeseen vaan, ja nehän meni heti ensimmäisellä yrittämällä läpi. NOME kokeeseen mentiin vuoden päästä taippareista. Samana kesänä kävimme myös agilitykisoissa ja nome harjoittelu oli tosi vähäistä. Muutama NOME-koe vuosina 1998-2000 ja tuloksena kaksi ALO1 tulosta eli tie avoimeen luokkaan oli vapaa. Ensimmäinen ja viimeinen AVO luokan startti vuonna 2002 päättyi 0 tulokseen. Tuolloin Neccua vaivasi korvat ja joutui ravistelemaan aina kovasti kun sinne meni vettä, joten kyllähän se lintu rikki menee sellaisessa käsittelyssä.

TOKO harrastuksen aloitimme 1999, kun jäi luppoaikaa agility-kisojen väliin. Muutama kisa vuodessa ja luokan vaihdot tahtiin vuosi/luokka. Toukokuussa 2003 sitten tuli se viimeinen 1-tulos, joten hieno FIN TVA titteli oli tosiasia. Siihen loppui tokoileminen kun muut lajit veivät mennessään.

Vuonna 1999 kokeilimme myös verijälkeä, kun kerran isä-Jokerilla oli siihen niin hyviä taipumuksia, josko olisi jotain periyttänyt pojallekin. Kahden harjoituskerran jälkeen lähdimme rohkeasti viralliseen kokeeseen. Maasto oli hiukka vaikeata suopursuineen, mutta saatiin sentään tulos AVO3. Tämä laji ei sopinut minun ruumiinrakenteelle ja laiskalle luonteelle, joten emme uutta yritystä tehneet, vaikka laji Neccun mielestä oli kivaa; niin kuin kaikki muukin.

Kesällä 2001 tuli uudeksi lajiksemme VEPE, eli vesipelastus. Aloitimme harjoittelun keväällä, ja koska päätä ei palele niin suoraa päätä vain testaamaan taitoja virallisiin kokeisiin. Tuloksena SOVE läpi ensimmäisellä kerralla, kaksi alokasluokan koetta I-tuloksella (99 ja 100 pistettä, 100 pistettä on maximi!). Seuraavana kesänä oli saldona kolme AVO1 (4 koetta, joista 2 pisteillä 100), ja siirto VOI luokkaan jo kesäkuussa. Kolme VOI3 tulosta jäi sitten sen kesän saaliiksi, koska yksi liike oli jäänyt kokonaan opettamatta. Talven treenien jälkeen lähdimme uudella innolla taas kokeisiin, ja viimein kesän viimeisessä se ensimmäinen VOI1 tulos saatiin. Kesällä 2004 tavoitteena oli pääsy SM kisoihin, jonne sitten pääsimmekin. Kisoja ennen Neccu viimein hoksasi veneen haun ja saavutti FIN VPVA tittelin. SM kisoissa oli kovassa tuulessa saavutuksena 4. sija.

Joutoaikoina harjoittelimme PK jälkeä, esineruutua ja flyballia.

Neccu jos kuka on osoitus kultaisen noutajan monipuolisuudesta; hänestä löytyi nopeutta ja ketteryyttä agilityyn, sitkeyttä ja luonnetta metsästykseen, palveluhalukkuutta ja voimaa pelastamaan hukkuneita, sekä runsaasti miellyttämisenhalua tottelevaisuuteen. Kun lisäksi Neccu oli rotumääritelmän täyttävä ulkoisesti (sertikin saatu) niin täydellinen paketti oli valmis ja minä hänen onnellinen omistajansa. Lokakuun 16, 2004 oli se musta päivä elämässäni, jolloin Neccu siirtyi sateenkaarisillalle. Kiitollisuudella muistan hetkiä Neccun kanssa. Hän antoi elämääni paljon, ja se jatkuu pojassaan Neferissä.

Neccu lepää nyt kauniilla pienellä saarella Turun saaristossa kuunnellen laineiden liplatusta ja katsellen auringonlaskua.

Tuloksia: Klikkaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *